Huh huh, kesä on mennyt kauheaa kyytiä ja pian on minullakin edessä paluu koulun penkille. Viime kerrasta onkin jo vierähtänyt tovi. Toisaalta liian pitkä, toisaalta sopiva kadonneen motivaation etsimiseen.
Tän hetken fiiliksiä kuvaa vain sana innostunut. Muutto, uusi kaupunki, uusi koulu ja uusia ystäviä. Elämässä alkaa ihan kokonaan uusi kappale. Vaikka välivuodet tekikin mulle todella hyvää, on silti huojentavaa päästä elämässä eteenpäin. Kohti tavoitteita ja unelmia, jotka on tähän mennessä ollut näkyvissä vaan niissä ajatuksissa ennen nukkumaanmenoa. Nyt niistä on vihdoin tulossa totta, musta on todellakin tulossa eläinlääkäri.
Eläinlääkis on ollut mun unelmana jo pienestä pitäen, silloin se vuorotteli maatilan emännän ja kilparatsastajan kanssa ykköspaikasta. En tiedä teistä muista, mutta mulle noi kolme "ammattia" on vieläkin sellaisia, joita voisin kaikkia elääkseni tehdä. Aika hyvin sitä on ala-asteikäisenä tietänyt mitä haluaa tehdä. Toki iän karttuessa on realisoitunut mihin on itsellä mahdollisuudet ja rahkeet ja mikä ei taas ole niin kannattavaa sitten kuitenkaan.
Vaikka ammatti itsessään on ollut minulle selvä jo pitkään, on silti hankalaa vastata kysymykseen, miksi haluan eläinlääkäriksi? Sen verran osaan nimetä, että eläimet on itsessään se, jonka kanssa jaksaisin työskennellä päivästä toiseen vaikka ikuisuuden. Ehkäpä tuleva vuosi myös auttaa mua kaiken muun ohella vastaamaan paremmin tähän kysymykseen.
